Kuten monissa muissa Aasian kaupungeissa, on pyöräily historiallisesti ollut Kambodzan pääkaupungin Phnom Penhin tärkein kulkumuoto. Nykyään yhä useamman vaihtaessa köyhyttä symbolisoivan polkupyörän Lexukseen tai erityisesti Motoon, alkaa kaupungin liikenne vaatia yhä radikaalimpia toimia sujuakseen, mistä osoituksena esimerkiksi kaupunkiin hiljattain rakennetut skywayt.
Voiko tilanne kuitenkin kääntyä parempaan suuntaan? Kuvatessa iltapäiväruuhkaa katujen 302 ja 51 kulmassa osuu linssiin saa nykyään yhä useammin myös ulkomaisia pyöräilijöitä. Allekirjoittaneen liikkuminen vaaleat hiukset hulmuten kaupungissa vuonna 2009 aiheutti runsaasti hymyjä ja nauravaa osoittelua, kun nyt kaksi vuotta myöhemmin pyörä tuntuu olevan kaupungissa asuvien länsimaalaisten keskuudessa yhä yleisempi kulkumuoto.
Mutta onko kasvavalla expatien pyöräinnolla minkäänlaista esimerkkivaikutusta vaurastuvan pääkaupungin alkuperäisasujaimistoon? Onko länsimaiden soft power mennyttä ja tulevatko ihannoidut esimerkit myös liikkumiseen lännen sijaan Aasian naapurivalloista? Tällöin toivoisi esimerkkien tulevan enemmänkin Fillarivilliintyneestä Tokiosta kuin esimerksi mopoja pursuavasta Vietnamista.